MENU

lauantai 8. syyskuuta 2018

Autolla Islannin ympäri - Ring Road osa 1



Ette muuten arvaa mitä, nyt olisi vihdoin aikana suunnata takaisin Islantiin ja toukokuussa tekemälleni Islannin kierrokselle Ring Roadille. Nämä postaukset ovat olleet siitä lähtien työn alla, mutta työnsarkaa on ollut niin paljon, että en ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua hommaa. Kuvia on hiukan alle 800 ja ajattelin jakaa kymmenen päivän reissumme neljään osaan. Voi olla, että kokoan lopuksi vielä oman vinkkilistani Ring Roadille.

Tämä ensimmäinen osa käsittelee kahta ensimmäistä päivää, joiden aikana ajoimme lähes puolet koko saaresta, mutta ehdimme silti pysähdellä ja nähdä valtavasti mielettömiä paikkoja! Ensimmäisenä päivänä kävimme toki kiertämässä jo minulle tuttuja kohteita, mutta eihän Skogafossista voi saada koskaan tarpeekseen!

PÄIVÄ 1


Kävimme aamulla hakemassa automme eräältä Reykjavíkin teollisuusalueelta, jonne pääsimme onneksi suoraan yhdellä bussilla luotani. Kävimme viereisessä Bonuksessa pakkaamassa automme kaikella mahdollisella tarpeellisella. Tismalleen tällä sekunilla Islanti alkoi näyttämään omaa luonnettaan. Lunta alkoi tuiskuttamaan vakaasuoraan, kyllä, toukokuussa.

Matkaan oli silti lähdettävä, oli sää mikä hyvänsä. Lähdimme siis suuntaamaan kohti etelää ja matkan aikana lumisade onneksi hälveni nopeasti.


Ensimmäinen pysähdyskohteemme oli minulle jo tuttu Seljalandsfoss vesiputous. Kävimme ihailemassa vesiputouksen nopeasti ja napsimassa totta kai pakolliset kuvat.


Sitten hyppäsimmekin jo autoon ja lähdimme suuntaamaan kohti lempivesiputoustani koko Islannissa. Ja voin siis sanoa koko Islannin kiertäneenä, että Skogafoss on ehdottomasti maan kaunein vesiputous, siinä on vain joku oma taikansa. Juuri saapuessamme Skogafossille alkoi jälleen lumisade. Onneksi se ei haitannut kuvaamista aivan vesiputouksen läheisyydessä.


Seuraavaksi suuntana olikin Reynisfjaran musta hiekkaranta aivan Vikin läheisyydessä. Ennen rannalle saapumista pysähdyimme näköalapaikalle, josta Reynisfjaran ranta avutui kauniisti vähän kaukaisemmasta perspektiivistä. En edellisellä kerralla käynytkään tällä näköalapaikalla, koska sumua oli sen verran paljon. Tällä kertaa sumusta ei ollut haittaa ja näimme jopa pilkahduksen sinistä taivasta!


Reynisfjaran mustalla hiekkarannalla oli tuttuun tapaan paljon turisteja ihailemassa hurjalla päällä olevia aaltoja. Muutamakin turisti onnistui jopa kastelemaan itsensä aalloissa. Meri oli tällä kertaa todella korkealla, emmekä päässeet kävelemään kovin pitkälle. Aallot nimittäin löivät rantakallioon kohdassa, josta olin vain kuukausi aikaisemmin jatkanut rauhassa matkaani eteenpäin.

Reynisfjaran jälkeen lähdimme ajamaan tarkoituksenamme pysähtyä seuraavaksi jo ensimmäiselle yöpymispaikallemme. Ensimmäinen leirintäalue oli kuitenkin avautumassa vasta viikon kuluttua, joten jouduimme jatkamaan matkaamme. Lopulta päädyimme yöpymään Skaftafell Camping nimisellä leirintäalueella. Siellä oli tarjolla ainoastaan vessat, suihkut ja ulkona tiskipaikka astioille. Leirintäalue oli kuitenkin mahtavan tuuleton, joka on Islannissa mieletön harvinaisuus! Kävimme maksamassa aamulla lähtiessämme läheisessä luontokeskuksessa.

TÄÄLLÄ voit lukea enemmän ensimmäisen päivän kohteistamme.


PÄIVÄ 2


Toisena päivänämme lähdimme ajamaan kohti yhtä mielenkiintoisimmista kohteista Islannissa. Saaren eteläosissa sijaitsee jäätikköjärvi Jökulsárlón. Se sijaitsee Breiðamerkurjökull jäätikön reunalla ja järvessä kelluu eri kokoisia jäätiköstä irronneita palasia. Näky on mieletön ja kohde on oikea valokuvaajan paratiisi, mutta perhana, että siellä oli kylmä! Alueella voi myös lähteä veneretkelle. Onpa täällä alueella kuvattu muutama Hollywood elokuvakin.


Aivan toisella puolella maantietä avomeren puolella sijaitsee varmasti yksi Islannin googlatuimmista kohteista. Diamond Beachin musta hiekkaranta on kuorrutettu jäästä muodostuneilla "timanteilla". Ranta on siis jatkumoa Jökulsárlónin järvestä ja olisi mielenkiintoista tietää, miten kyseiset paikat ovat muodostuneet.


Otimme vuokra-automme mukana kaiken kattavan vakuutuksen, koska esimerkiksi tuulivauriot ovissa ovat Islannissa hyvin yleisiä. Auton ovesta on siis pidettävä joka kerta avatessa ja sulkiessa tiukasti kiinni, koska tuuli voi tarttua siihen todella helposti. Ajattelin, että kirjoittelen autostamme ja Islannissa ajamisesta tarkemmin omassa postauksessaan.

Mielenkiintoinen kohta vakuutuksessa oli kuitenkin hiekkamyrskyt. Tuntuu järjettömältä, että hiekkamyrskyjä voi ilmentyä jossakin muualla kuin aavikoilla. Ainakaan niin pahoja, että ne voisivat tehdä autolle tuhoa. Tämä Etelä-Islannin pätkä Jökulsárlónin jälkeen on kuitenkin siihen todennäköisin paikka. Hiekkaa silmänkantamattomiin molemmilla puolilla. Me onneksi vältyimme hiekkamyrskyiltä, vaikka puhuri oli totta kai aikamoinen.


Jatkoimme päiväämme kiipeämällä Islannin itäreunaa pohjoista kohti. Matkalla pysähtelimme ottamaan kuvia ja kävelemään jälleen yhdellä valtavalla mustalla hiekkarannalla. Menin tämän päivän aikana rakastumaan Itä-Islantiin täysin. Maisemat olivat niin mielettömät, sellaiset, joita ei voi varmasti missään kohdata toista kertaa. Mielettömät lumihuippuiset vuoret, sininen taivas ja upea Atlantti. Eikä yhtään ihmistä näköpiirissä. Täällä jos missä tunsimme olevamme ainoat ihmiset maailmassa.

Ainoat miinukset ihana Itä-Islanti sai siitä, että leirintäaluetta oli hitusen hankala löytää ja, että osin päätiekin (1) oli hiekkatietä. Ja kun Islannissa puhutaan tavallisesta hiekkatiestä, ei kyseessä ole Suomea vastaava hyvin lanattu hiekkatie, vaan täynnä syviä kuoppia oleva tie, jossa keskinopeus on 20 kilometriä tunnissa, vaikka rajotukset ovatkin 90 km/h. Meidän mökkitiekin täällä Suomessa on paremmassa kunnossa.


Löydettiin kuitenkin viimein pieni Reyðarfjörðurin kylä ja sieltä Tjaldstӕðin leirintäalue. Alue oli pieni ja siellä oli meidän lisäksi viettämässä yötä vain muutama auto. Vessa oli todella siisti ja sisätiloista löytyi tiskiallas sekä pöytä, jonka ääressä pääsimme kokkaamaan ja katsomaan läppäriltä Aupaireja. Leirintäalueella käytiin rahastamassa suoraan autoista illalla. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaimmista leirintäalueista matkamme varrella, koska eihän näissä maisemissa voi koskaan olla huono nukahtaa.

Mitä fiiliksiä teille tuli tästä ensimmäisestä Ring Road postauksesta? Joko houkuttaisi itse hankkia lentoliput Islantiin ja lähteä tutkimaan saarta myös turistien ulkopuolelta?


SEURAA MINUA

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti