MENU

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

FESTARIASUT



Moikka helteisestä Helsingistä! Mä en ole kauheasti päässyt helteistä nauttimaan, vaan painanut hikisenä duunia. Tämä päivä mulla on kuitenkin vapaa ja pääsen laittamaan kynnet kuntoon viikonlopun festareita varten. Onko teillä jo useampi festariviikonloppu takana vai vieläkö on kesän festarit edessäpäin?

Mä en ole itse asiassa ollut festareilla pariin vuoteen, joten ihana päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livemusaa! Viikonloppuna järjestetään siis Vantaalla Tikkurila festivaalit. Nyt kun sääennustuksia katsoo, niin ei ole kuin päivän selvää, että hellejakson jälkeen täytyy tulla sadetta. Ainoat kaksi sadepäivää osuu tottakai mun kesän ainoiden festareiden päälle. Eli ainoa vaihtoehto on ottaa sadeviitta mukaan ja toivoa, että saataisiin edes tunti kuivaa festareiden aikana.

Kaivelin kuitenkin nyt omia kaappejani ja kokosin kolme asua, jotka toimisivat mielestäni mainiosti festareilla.

Paita BIKBOK Shortsit BIKBOK Aurinkolasit FLYING TIGER Laukku ÄIDIN VANHA Korvakorut GINA TRICOT

Kävin itse asiassa hankkimassa tämän kietaisupaidan ja shortsit muutama päivä sitten Bikbokista. Ihastuin tähän keltaiseen paitaan kovasti ja shortsit istuivat täydellisesti. Bikbokissa oli muuten kaikki shortsit 30% alennuksessa!

Body SUPERDRY Hame LINDEX Laukku UNITUDE Aurinkolasit FLYING TIGER Korvakorut H&M

Itse en ehkä lähtisi hameessa festareille, koska mulla festaripukeutumisessakin käytännöllisyys on ykkös asia. Ostin tämän hameen itse asiassa kirppikseltä tänä kesänä, mutta vielä se ei ole ehtinyt päälle asti.

Toppi PULL&BEAR Shortsit PULL&BEAR Aurinkolasit MONKI Reppu RE-KÅNKEN MINI

Niin nämä shortsit kuin topinkin ostin Krakovasta kesäkuun lopulla. Tämän tyylistä "kudottua" toppia olen etsinyt pitkään! Re-Kånken minin hain kuitenkin eilen postista. Olen jo pitkään kaivannut pientä ja kätevää reppua ja vihdoin pistin tämän tilaukseen. Palloilin mustan ja tämän Lagoon värin välillä tovin, mutta onneksi päädyin tähän, koska se tuo ehdottomasti väriä jokaiseen asuun. Reppu pääsee ehdottomasti festareille mukaan!

Mikä asuista on teidän suosikkinne?


SEURAA MINUA

torstai 12. heinäkuuta 2018

Reykjanes niemimaa Islannissa



Kyllä, täällä olisi vieläkin tiedossa Islanti-juttua, vaikka kotiinpaluusta on ehtinyt vierähtää jo kaksi kuukautta. Vieläkö teitä kiinnostaa? Tänään ajattelin tulla esittelemään teille hieman tuntemattomampia nähtävyyksiä Reykjavíkin lähellä. Mulla on lisäksi edelleen käymättä läpi hirmuinen määrä Ring Roadin kuvasaalista. Ne toivottavasti tulossa tän kesän aikana tänne blogiin!

Tänään siis luvassa Reykjanesin niemimaa. Reykjanesin niemimaa sijaitsee Reykjavíkin eteläpuolella ja siellä sijaitsee esimerkiksi Keflavíkin kansainvälinen lentokenttä. Ajomatka lentokentältä Reykjavíkiin on tosi tylsä, mutta Reykjanesilla on tarjota niin paljon enemmän kuin tuolla valtatiellä. Me käytiin siis kiertämässä Reykjanesin kuuluisimpia nähtävyyksiä yhden päivän aikana, joten Reykjanes on ihan mielettömän hyvä vaihtoehto päiväreissulle Reykjavíkista. Osan näistä kohteista voi yhdistää vaikka Blue Lagoonin vierailuun.


Meidän ensimmäinen etappimme oli Kleifarvatn järvi, joka sijaitsee niemimaan keskiosissa. Sinne päästäkseen joutuu ajamaan vain pienen pätkän hiekkatietä, joka on helposti ylitettävissä millä tahansa autolla. Olimme alunperin suuntaamassa ensimmäiseksi pienemmälle Djúpavatn järvelle, mutta sinne johti tie, jolle olisi täytynyt olla nelivetoinen auto.

Me osuimme Kleifarvatnille todella tyynenä ja aurinkoisena päivänä ja näkymät olivat kyllä mielettömän upeat. Vielä taianomaisemman näystä teki se, että emme nähneet järven rannoilla kuin muutaman hassun turistin ja muuten paikan päällä oli aivan hiljaista. Totta kai sitä on suomalaisena tottunut upeisiin järvimaisemiin, mutta Islannissa tutut havu- ja lehtipuut ovat vaihtuneet karuun ympäristöön. Lisäksi varmasti huomaatte, että huhtikuun lopulla oli järven vastakkaisella puolella vielä lunta.


Vain muutaman minuutin päässä Kleifarvatnista sijaitsee hieman yleisempi turistinähtävyys. Krýsuvíkin geoterminen alue on jälleen osoitus Islannin omalaatuisesta luonnosta. Alueella on kuplivia mutakuoppia ja muutakin geotermistä toimintaa. Kannattaa kuitenkin varautua mädäntyneen kananmunan hajuun, niin kuin kaikkialla Islannissa. Olenko muuten maininnut, että kaikkialla Islannissa hanasta tuleva lämmin vesi haisee lievästi tälle ihanalle kananmunalle. Itse ehdin tottua hajuun jo niin paljon, etten enää kiinnittänyt siihen ollenkaan huomiota. Perheeni tullessa vierailulle jokainen kuitenkin valitteli hajua. Ihan hassua, miten sitä ei itse enää huomannut muutaman kuukauden jälkeen ollenkaan! Kylmä vesi ei Islannissa haise ollenkaan ja onkin parasta juomavettä maailmassa. Oli kamala myöntää Suomeen palatessa, että aina ylistämäni Helsingin vesi maistui pahalta Islantiin verrattuna.

Kierrettyämme Krýsuvíkin alueen päätimme vielä kiivetä polulta jatkuvan ylämäen. Se näytti suhteellisen haastavalta alhaalta, mutta kiipeäminen ei ollut pitkä ja huipuilta avautuneet näkymät olivat sen arvoiset. Huipulta näkikin aina merelle asti!

Tämän jälkeen suuntasimme Reykjanesin etelärannikolle. Grindavík kylän kohdalla pysähdyimme syömään eväitä rantakalliolle. Päivä oli sen verran kaunis, että tuli ihan sellainen olo, kuin olisi istuskellut Ranskan Rivieralla nauttimassa aalloista ja auringosta.


Lounaan jälkeen suuntasimme niemimaan lounaisnurkkaan kiertelemään. Gunnuhverin kuumat lähteet on nimetty tarun mukaan naispuolisen haamun mukaan. En muista tarua enää sen tarkemmin, mutta paikan päällä olevat opasteet kertovat kaiken tarpeellisen. Kohde on kuitenkin hyvin samanlainen kuin aikaisemmin saman päivän aikana näkemämme Krýsuvíkin alue.

Ihan reunalle en uskaltautunut jyrkänteellä.
Tytöt uskaltautuivat makaamaan reunalle, hui!

Aivan Gunnuhverin vieressä sijaitsevat Reykjanesin majakka ja aivan mielettömin maisemin varustettu Valahnúkamöl. Varmasti yksi mun suosikkipaikoista koko maassa! Näissä kohteissa oli jo hitusen enemmän turisteja liikkeellä, mutta ei mitään verrattuna Islannin tunnetumpiin nähtävyyksiin.

Valahnúkamöl on siis pätkä merenrantaa, jossa on valtameren muokkaamia mielettömiä kivipatsaita. Tästä mestasta näkee aivan liian vähän kuvia, kun tutkii Islannin kauneimpia kohteita! Me vietimme siellä tovin jos toisen ottamassa kuvia. Osassa kuvissa näkyykin tuo jyrkänne, jonka päällä näkyy ihmisiä. Se oli oikeasti kiellettyä aluetta, mutta mekin uskaltauduimme kiipeämään sinne sen jälkeen, kun useampi porukka oli pyörähtänyt siellä. En siis missään nimessä kannusta sinne kiipeämään. Alueella oli nimittäin vanhoja kuvia alueelta ja niistä näki hyvin kuinka valtavasti eroosio oli jo iskenyt sinne. Joku päivä koko jyrkänne tulee vielä romahtamaan mereen.

Yksi asia, jota kuvista ei huomaa on se, että kaikki seinämäthän ovat islantilaisittain tuttuun tapaan aivan lokkien peitossa. Se kirkuminen on vain osa koko viehätystä, kun tämän tyyppisissä kohteissa vierailee.


Suunnatessamme kohti pohjoista pysähdyimme aivan tien varressa sijaitsevalle kahden mantereen välissä sijaitsevalle sillalle. Siellä ei ole mitään erityistä nähtävää, mutta koin sen kuitenkin pysähtymisen arvoiseksi kohteeksi, varsinkin kun se todellakin sijaitsi aivan tien vieressä.


Viimeisenä pysähdyimme Hafnarbergin kalliolle. Kävelymatka parkkipaikalta sinne oli suoraan sanoen tuskallinen. Oltiin muutenkin päivästä jo suht väsyneitä ja kävelymatka oli yksinkertaisesti liian pitkä. Tuskallisemman siitä teki vielä se, että ei tiedetty kuinka pitkä matka olisi. Reitin varrelle on rakennettu näitä kivipatsaita, joita näkyy muuten Islannissa vähän siellä sun täällä. En muuten tiedä niiden merkitystä, mutta varmaan liittyvät jotenkin islantilaisten taikauskoisuuteen!

Lopulta perillä maisemat olivat ihan ok, mutta en kyllä lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan tätä kohdetta. Mielettön juttu oli kuitenkin se, että emme nähneet paikalla ainuttakaan turistia! Saimme siis mahdollisuuden ottaa ryhmäkuvia asettelemalla kännykän vaatteiden avulla oikeaan asentoon ja juoksemalla itselaukaisimen avulla kuvaan.


Kotiinpaluun yhteydessä pysähdyimme Keflavíkissa pizzalle. Jalat oli siinä vaiheessa niin kipeät, että ei meinattu päästä edes ulos autosta. Tiesittehän, että Keflavík ei ole pelkkä lentokenttä, vaan myös yksi Islannin isoimmista kaupungeista. Keflavíkista suuntasimme suoraan kotiin Reykjavíkiin ja seuraavana päivänä lähdimme vaeltamaan Islannin toiseksi korkeimmalle vesiputoukselle Glymurille. Juttua siitä reissusta löydät täältä.

Reykjanes on mielestäni ihan mieletön kohde aivan Reykjavíkin tuntumassa ja ehdottomasti liian aliarvostettu. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa suunnaksi tämä karu niemimaa, jolla on tarjota mitä mielenkiintoisimpia kohteita!


Kuulostaako Reykjanes teistä mielenkiintoiselta kohteelta?


SEURAA MINUA